VKS:2015:6 Ohje syyteneuvottelua koskevan lainsäädännön soveltamisesta

YLEINEN OHJE
VKS:2015:6
Dnro 26/31/14
Voimassa: 1.1.2016 – toistaiseksi

1 Syyteneuvottelu ja tunnustamismenettely sekä niiden tavoitteet (1)

Syyteneuvottelua koskevat säännökset ovat 1.1.2015 voimaan tulleissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 8-12 §:issä ja 5b luvussa (670/2014), rikoslain 6 luvun 8a §:ssä ja 8 luvun 3a §:ssä (673/2014) sekä esitutkintalain 3 luvun 10 §:ssä (672/2014).

Syyteneuvottelujärjestelmän tavoitteena on nopeuttaa laajoissa ja vaativissa asioissa rikosprosessimenettelyä siten, että tehostuneen viranomaistoiminnan tuloksena resursseja voidaan kohdentaa tarkoituksenmukaisemmin. Resurssien säästö syntyy esitutkinnassa tutkintatoimenpiteiden vähentymisestä, tutkinta-ajan lyhentymisestä ja tutkinnan entistä paremmasta kohdentamisesta. Esitutkinnassa annettu tunnustus tehostaa myös myöhempää pääkäsittelyä, jossa näytön esittämisen tarve vähenee olennaisesti tai poistuu kokonaan. Syyteharkintavaiheessa järjestelmän edut kiteytyvät tuomioistuinkäsittelyn huomattavaan lyhentymiseen.

Syyteneuvottelujärjestelmässä epäilty tai vastaaja saa tunnustamalla lievennystä rangaistukseensa. Lievennys kohdistuu aina vain tunnustajan omaan odotettavissa olevaan rangaistukseen, ei koskaan kanssavastaajan. Lievennyksen tulee myös aina perustua oman rikoksen tunnustamiseen. Rikoskumppanin käyttäytymisestä todistaminen ei oikeuta rangaistuksen huojentamiseen (ns. kruununtodistajajärjestelmä).

Tunnustetun rikoksen rangaistuksen huojennuksen lisäksi järjestelmä mahdollistaa entistä laajemman toimenpiteistäluopumisen tunnustuksen perusteella, ellei tärkeä yleinen tai yksityinen etu muuta vaadi.

Vaikka järjestelmään liittyvän neuvottelun kohteena on tunnustetusta rikoksesta tuomittavan rangaistuksen lieventäminen, neuvotella voidaan myös siitä, tekeekö syyttäjä osasta epäiltyjä rikoksia harkinnanvaraisen esitutkinnan rajoittamispäätöksen tai syyttämättäjättämispäätöksen. Syyttäjä ei kuitenkaan voi neuvotella syytteen sisällöstä, vaikka välillisesti siihen vaikuttavatkin syyttäjän neuvottelujen perusteella tekemät toimenpiteistä luopumiset. Sen sijaan syyttäjä voi syyteneuvottelun yhteydessä harkintavaltansa puitteissa tarkistaa teonkuvaustaan neuvotteluissa ilmitulleiden seikkojen perusteella (2). Syytteeseen liittyvistä liitännäisvaatimuksista (esim. liiketoimintakielto, konfiskaatiovaatimus) ei voi sopia, mutta syytteen muotoilu vaikuttaa olennaisesti niihin. Neuvotella ei voi myöskään asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksesta, koska se kuuluu asianosaisille.

Suomalainen syyteneuvottelujärjestelmä ja sen seuraavassa esitettävät soveltamissuositukset täyttävät hyvin kansainväliset ihmisoikeusvaatimukset ja sisältävät perusoikeuksien turvaamiseksi tarvittavat oikeusturvatakeet. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Natsvlishvili ja Togonidze v. Georgia (8.9.2014) esitetyin tavoin järjestelmä turvaa epäillyn tiedonsaannin esitutkinnassa kerätystä aineistosta menettelyyn ryhdyttäessä, oikeuden avustajaan koko menettelyn ajan, oikeuden saada tieto oikeuksistaan ja menettelyn juridisesta merkityksestä itselleen. Järjestelmä turvaa epäillyn päätöksenteon perustumisen oikeisiin tosiseikkoihin, jotka epäilty on ymmärtänyt vapaana painostuksesta tai vääristä lupauksista. Järjestelmä sisältää tuomioistuimen suorittaman oikeudellisen kontrollin, joka perustuu menettelyn aikana laadittuihin kirjallisiin ja kaikkien asianosaisten allekirjoittamiin asiakirjoihin, hankittuun ulkopuoliseen näyttöön, tuomioistuimen oikeuteen jättää asia sillensä tai alentaa rangaistusta sovitusta, julkiseen oikeudenkäyntiin ja oikeuteen hakea muutosta tuomioon.

2 Syyttäjän rooli syyteneuvottelujärjestelmässä

Syyteneuvottelujärjestelmä tuo syyttäjän työhön uusia vaatimuksia. Se vaatii syyttäjältä hyviä yhteistyö- ja neuvottelutaitoja sekä korostaa valmiuksia hahmottaa yksittäiseen asiaan tai asiakokonaisuuteen liittyviä oikeudellisia ja näytöllisiä kysymyksiä.

Jo aikaisemmin voimassa olleen lainsäädännön perusteella on ollut mahdollista esitutkinnan ja syyteharkinnan aikana neuvotella epäillyn avustajan ja epäillyn kanssa tutkintaan liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä.(3) Tunnustamismenettely edellyttää kuitenkin uudenlaista esitutkinnan aikaista yhteistyötä syyttäjän, tutkinnanjohtajan ja epäillyn avustajan välillä. Yhteistyön tarvetta korostaa osaltaan se, että syyteneuvottelujärjestelmässä epäillyllä on lähtökohtaisesti oltava avustaja, joka valvoo päämiehensä oikeutta neuvotteluissa (ROL 1:10a:2 ja ROL 5b:2.2). Syyttäjän on myös huolehdittava puolustajan määräämisestä rikoksesta epäillylle, jos siihen on aihetta (ETL 4:10, ROL 2:1.3). Syyttäjän velvollisuutena on näin ollen menettelyn eri vaiheissa pitää huolta siitä, että epäillyn/vastaajan oikeus tehokkaaseen puolustukseen toteutuu. Syyttäjän tulisikin pääsääntöisesti syyteneuvottelumenettelyn aikana neuvotella vain epäillyn avustajan läsnäollessa. Näin kunnioitetaan avustajan ja epäillyn välistä luottamussuhdetta sekä varmistetaan se, että osapuolet arvioivat juttuun vaikuttavat oikeudelliset kysymykset samoista lähtökohdista.

Syyttäjän on tunnustamismenettelyssä pidettävä myös huolta siitä, että epäilty voi osallistua neuvotteluihin ymmärtämällään kielellä. Yleensä se tarkoittaa tulkin käyttämistä, jos epäilty on vieraskielinen. Jos menettelyyn liittyvien tekojen asianomistaja on vieraskielinen, myös hänellä on tulevaisuudessa oikeus saada toimenpiteistäluopumispäätös ymmärtämällään kielellä. (4) Tulkin käyttämisestä ja asiakirjojen käännöskustannuksista aiheutuvista kuluista vastaa tunnustamismenettelyssä poliisi ja syyteneuvottelussa syyttäjänvirasto.

Syyteneuvottelujärjestelmässä syyttäjän neuvottelutaidot korostuvat. Vaikka laki rajaa varsin tiukasti sen, mistä seikoista järjestelmässä voidaan sopia, syyttäjän vastuulle jää sen arvioiminen, koska järjestelmän mukaisiin neuvotteluihin on perusteita ryhtyä, kuinka neuvottelut kohdennetaan asiallisesti ja henkilöpiiriltään, kuinka vakuuttava annettu tunnustus on sekä millainen merkitys tunnustuksella on yksittäisen jutun rangaistuksen mittaamiseen ja mahdollisiin toimenpiteistäluopumispäätöksiin. Lisäksi syyttäjän vastuulla on järjestelmään kuuluvien neuvottelujen järjestäminen sekä epäillyn/vastaajan ja asianomistajan oikeusturvan takaaminen koko menettelyn ajan. Neuvottelut saatetaan käydä jo varsin varhaisessa vaiheessa esitutkintaa, jolloin syyttäjän harkintavaltaan normaalistikin kuuluva päätöksenteko voi vaatia uudenlaista juridista osaamista. Näihin vaatimuksiin pyritään vastaamaan syyttäjien koulutuksella.

Syyteneuvottelujärjestelmässä syyttäjän toimintaa ohjaavat samat periaatteet kuin kaikessa muussakin syyttäjäntoiminnassa. Syyttäjän tehtävänä on uudessakin järjestelmässä pitää huolta siitä, että rikosoikeusjärjestelmän legitimiteetti säilyy ja rikosoikeudellinen vastuu toteutuu edelleen tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun edellyttämällä tavalla. Vaikka syyteneuvottelujärjestelmässä korostuvat kustannusten säästön ja joutuisuuden tavoitteet, syyttäjän tulee myös varmistaa, että yhdenvertaisuus, oikeusturva sekä tärkeä yleinen ja yksityinen etu otetaan huomioon järjestelmän tarkoituksen mukaisesti.

3 Menettelyn julkisuus

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (ROL 5 b:6) säädetään, että tunnustamisoikeudenkäynnissä noudatetaan muutoin mitä rikosasiain käsittelystä säädetään. Sovellettavaksi tulisivat myös oikeudenkäynnin julkisuutta koskevat säädökset rikosasioita koskevilta osiltaan.

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (JulkisuusL 6:24.1.3) mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta, esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saadut ja laaditut asiakirjat sekä haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen istunnossa taikka kun syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta tai kun asia on jätetty sikseen, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomioistuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassapidosta oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain mukaan.

Esitutkintapöytäkirjaan sisältyvä epäillyn tunnustus, tutkinnanjohtajan esitys ja syyttäjän alennussitoumus sekä tuomioesitys tulevat julkisiksi, kun asia on esillä ensimmäisen kerran tuomioistuimessa valmisteluistunnossa, pääkäsittelyssä tai tunnustamisoikeudenkäynnissä.

Julkisuuslain (JulkisuusL 6:24.1.3) mukaisesti syyteneuvottelusta laadittu muistio on salassa pidettävä, kunnes asia on ollut esillä tuomioistuimen varsinaisen rikosasian valmisteluistunnossa, pääkäsittelyssä tai tunnustamisoikeudenkäynnissä. Syyteneuvottelusta on syytä laatia muistio kuitenkin myös silloin, kun neuvottelu ei johda tuomioesityksen tekemiseen, vaikka epäillyn lausumia, jotka on annettu neuvottelun yhteydessä, ei tällöin saa käyttää todisteena rikosasiassa.

Syyteneuvottelujärjestelmään liittyvät esitutkinnan rajoittamispäätökset ja syyttämättäjättämispäätökset tulevat julkisiksi, kun ne on tehty.

Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain mukaisesti pääkäsittely ja tunnustamisoikeudenkäynti sekä niissä käsitellyt asiakirjat ovat julkisia ellei tuomioistuin julista niitä joltain osin salassa pidettäviksi.

Jos tuomioistuin ei tunnustamisoikeudenkäynnissä anna tuomioesityksessä tarkoitettua tuomiota, asia jätetään sillensä. Tällöinkin tuomioesityksen ja siihen liittyvien esitutkinta-asiakirjojen salassapito lakkaa, kun asia on ollut esillä tunnustamisoikeudenkäynnissä. Tunnustamisoikeudenkäynnin lopputuloksella ei ole siihen vaikutusta.

4 Soveltamisala

Syyteneuvottelumenettelyä voidaan soveltaa vain silloin, kun esitutkintalaissa (ETL 3:10a.5) ja laissa oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL 1:10.1.1) säädetyt soveltamisalaa koskevat edellytykset täyttyvät.

Ensinnäkin tuomioesityksen, alennussitoumuksen ja esitutkinnan rajoittamisen kohteena olevan teon enimmäisrangaistuksen ankaruudelle ja teon rikoslajille on asetettu rajoituksia. Menettelyn kohteena ei voi olla teko,

– josta on säädetty ankarampi rangaistusta kuin kuusi vuotta vankeutta (esim. törkeä huumausainerikos, törkeä raiskaus),

– josta säädetään rikoslain 20 luvun 1, 4, 5, 6, 8a ja 8b §:ssä (raiskaus, pakottaminen seksuaaliseen tekoon, seksuaalinen hyväksikäyttö, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalipalveluiden ostaminen nuorelta, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin),

– josta säädetään rikoslain 21 luvun 4, 5, 6a, ja 7-15 §:ssä (lapsensurma, pahoinpitely, törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu, lievä pahoinpitely, kuolemantuottamus, törkeä kuolemantuottamus, vammantuottamus, törkeä vammantuottamus, tappeluun osallistuminen, vaaran aiheuttaminen, heitteillepano, pelastustoimen laiminlyönti) (5).

Vastaavia rajoituksia ei sisälly syyttämättäjättämistä koskevaan säännökseen (ROL 1:8.2). Se on soveltamisalaltaan yleinen ja edellyttää ainoastaan tärkeän yleisen tai yksityisen edun huomioon ottamista.

Toiseksi menettelyn käyttö tulee olla perusteltua, kun otetaan huomioon asian laatu, esitettävät vaatimukset, asian käsittelyn kesto normaalijärjestyksessä ja asiaan liittyvät osallisuuskysymykset.

Kustannusten säästöt voivat ilmetä esitutkinnan aikana vähentyneinä esitutkintatoimenpiteinä ja pääkäsittelyssä todistelun tarpeettomuutena. Laajassa varkaussarjassa kyse voisi olla muutoin selvittämättä jäävien tekojen tunnustamisesta ja törkeässä velallisen epärehellisyydessä muutoin vaikeasti selvitettävien omaisuuden siirtojen selvittämisestä. Huomioon voidaan ottaa myös asianosaisille ja todistajille aiheutuva kustannusten ja vaivan säästö, kun suullista todistelua ei tuomioistuimessa tarvitse esittää. Erityisesti talousrikoksissa prosessiekonomista säästöä arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn vaikutus koko rikosprosessin kestoon.

Edellä mainitut kustannusten säästöön liittyvät seikat yleensä koskevat laajoja ja vaativia rikosasioita, joissa joudutaan tavallisesti esittämään paljon näyttöä. Kyseessä voisi kuitenkin olla myös yksittäinen juttu, jossa tunnustaminen poistaa tarpeen kuulla lukuisia todistajia.

Menettelyn kohteena olevan asian on myös oltava pääsääntöisesti oikeudellisesti selvä. Teon on selkeästi täytettävä väitetty tunnusmerkistö, syyteoikeuden vanhentumisessa ei saa olla epävarmuustekijöitä ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden noudattaminen prosessin aikana on oltava kiistatonta. Lisäksi menettelyn soveltamista asioissa, joihin liittyy monimutkaisia tai epäselviä osallisuuskysymyksiä, tulisi välttää.(6)

5 Avustajan määrääminen

Epäillyllä/vastaajalla on pääsääntöisesti syyteneuvottelumenettelyn kaikissa vaiheissa oltava avustaja. Syyttäjän on huolehdittava avustajan määräämisestä alennussitoumuksesta ja/tai tuomioesityksestä neuvottelemista varten, ellei epäilty itse ole siitä huolehtinut, ja syyttäjä arvioi epäillyn avustajaa tarvitsevan. Poikkeuksellisesti avustajaa ei epäillyllä tarvitsisi olla, jos epäilty nimenomaisesti haluaa itse huolehtia puolustuksestaan ja objektiivisesti arvioiden hänellä siihen on edellytykset. (7)

Avustaja on kuitenkin aina määrättävä, jos epäilty ei syyttäjän arvion mukaan kykene puolustamaan itseään tai jos hän on alle 18-vuotias (ROL 1:10a.2).

Pääsääntönä on, että syyteneuvottelumenettelyn kohteena olevissa laajoissa ja vaativissa asioissa epäilty tarvitsee prosessin kaikissa vaiheissa aina avustajan.

Avustajan kelpoisuusvaatimuksista on voimassa, mitä OK 15:1.1 säädetään.

6 Lisänäkökohtia

Tarkemmat käytännön toimintaa ohjaavat näkökannat on esitetty tämän ohjeen liitteenä olevassa muistiossa.

7 Ohjeen seuranta ja kehittäminen

Tämän ohjeen vaikutukset ja toimivuus näkyvät parhaiten käytännön työssä. Ohjeen edelleen kehittämiseksi pyydän ohjeen käyttäjiä lähettämään palaute- ja kehittämisehdotuksiaan Valtakunnansyyttäjänviraston virastopostiin ([email protected]).

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen

Ohjaus- ja kehittämisyksikön päällikkö, valtionsyyttäjä Ritva Sahavirta

Liite: Muistio syyteneuvottelua koskevan lainsäädännön soveltamisesta (pdf, 0.32 Mt)

Jakelu: Syyttäjänvirastot

Tiedoksi:
Verohallinto
Keskusrikospoliisi
Helsingin poliisilaitos
POHA
OM

Viittaukset:

(1) Uusi syyteneuvottelua koskeva lainsäädäntö sisältää tunnustamisoikeudenkäyntiin johtavan syyteneuvottelun lisäksi esitutkinnan aikana tapahtuvan tunnustamismenettelyn, jonka tuloksena syyttäjä päättää tutkinnanjohtajan esityksestä pääkäsittelyyn vietävän alennussitoumuksen antamisesta. Molempiin uusiin menettelyihin liittyy lisäksi mahdollisuus toimenpiteistäluopumiseen. Tässä ohjeessa käsitettä syyteneuvottelu käytetään vain tunnustamisoikeudenkäyntiin johtavasta menettelystä ja esitutkinnan aikaisesta menettelystä käytetään käsitettä tunnustamismenettely. Uutta järjestelmää kutsutaan kuitenkin selvyyden vuoksi syyteneuvottelujärjestelmäksi tai syyteneuvottelumenettelyksi, joka siis kattaa syyteneuvottelun ja tunnustamismenettelyn.

(2) Jos syytteen tarkistaminen on perustunut epäillyn syyteneuvottelussa lausumaan uuteen seikkaan, lausuma ja sen anto-olosuhteet on kirjattava neuvottelusta laadittavaan muistioon, jotta ne ovat myöhemmin todistettavissa.

(3) Yhteistyötarvetta avustajien kanssa ovat erityisesti lisänneet vuoden 2014 alussa laajentuneet asianosaisten tiedonsaantioikeudet. Tällä hetkellä esitutkintalain mukaan asianosaisilla ja siten myös epäillyllä, on oikeus saada tietoja esitutkintaan johtaneista ja siinä ilmitulleista seikoista (ETL 4:15). Lisäksi epäillylle on kuulustelujen yhteydessä ilmoitettava hänen oikeutensa sekä yksilöitävä teko, josta häntä epäillään (ETL 7:10). Asianosainen tai hänen avustajansa voi myös osallistua toisen asianosaisen tai todistajan kuulusteluun (ETL 7:13).

(4) Ks. Uhridirektiivin täytäntöönpano, Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 30/2015 s. 66-70 ja HE 66/2015 vp.

(5) Käytännössä kaikki RL 21 luvussa tarkoitetut rikokset jäävät syyteneuvottelujärjestelmän ulkopuolelle, koska ne ovat joko ylitörkeitä rikoksia tai erikseen rajattu säännöstasolla soveltamisalasta.

(6) HE 58/2013 vp s. 23-24.

(7) HE 58/2013 vp s. 24.