VKS:2013:2 Kahden tai useamman syyttäjän määrääminen samaan asiaan

YLEINEN OHJE
VKS:2013:2
Dnro 13/31/13
Voimassa: 15.4.2013 - toistaiseksi
Kumoaa VKS:2007:5 (syyttäjäpareja koskevilta osin)

1 Johdanto

Syyttäjälaitoksesta annetun lain (jäljempänä laki, 439/2011) 7 §:n 4 momentin mukaan valtakunnansyyttäjä voi määrätä samaan asiaan useamman syyttäjän. Samoin johtava kihlakunnansyyttäjä voi antaa tällaisen määräyksen alaisuudessaan toimiville syyttäjille. Tällaisen kahdesta tai useammasta syyttäjästä muodostuvan syyttäjäryhmän asettaminen voi olla perusteltua esimerkiksi sen vuoksi, että on olemassa tarve

turvata pitkäkestoisen asian hoito rikosprosessin eri vaiheissa lainvoimaiseen tuomioon saakka,
jakaa laajan ja/tai vaikean asian hoitamisesta aiheutuva työmäärä kahdelle tai useammalle syyttäjälle,
varmistaa, että asian hoitamisessa voidaan hyödyntää erikoisosaamista,
luoda kokemattomalle ja/tai erikoistumassa olevalle syyttäjälle opetustilaisuus ja
torjua viranomaisiin kohdistuva uhka tai muu epäasiallinen painostus.

Kahden tai useamman syyttäjän määrääminen samaan asiaan voi vaikuttaa siihen, että jonkin toisen asian käsittely pitkittyy. Tällaisessa tilanteessa on otettava huomioon syyteasioiden kiireellisyydestä ja etusijajärjestyksestä annettu ohje (VKS:2013:1). Syyttäjänviraston voimavarojen niukkuus ei ole peruste määrätä asia yhden syyttäjän käsiteltäväksi, jos jokin edellä mainittu syy vahvasti puoltaa syyttäjäryhmän asettamista.

2 Toimivalta

Valtakunnansyyttäjä määrää samaan asiaan kaksi tai useamman syyttäjän silloin, kun ryhmään määrättävät syyttäjät ovat eri syyttäjänvirastoista. Johtava kihlakunnansyyttäjä antaa määräyksen, kun ryhmään määrättävät syyttäjät ovat samasta syyttäjänvirastosta.

Valtakunnansyyttäjällä on toimivalta peruuttaa antamansa määräys ja johtavan kihlakunnansyyttäjän antama määräys. Johtavalla kihlakunnansyyttäjällä on toimivalta peruuttaa antamansa määräys, jos asiaan määrätty syyttäjä on estynyt hoitamasta tehtävää tai kun asiaan määrätty syyttäjä suostuu määräyksen peruuttamiseen.

Valtakunnansyyttäjänviraston tehtävänä on valvoa syyttäjien toiminnan laillisuutta ja yhdenmukaisuutta (syyttäjälaitoslaki 9 § 3 kohta) ja syyttäjänviraston tehtävänä on sama velvollisuus omalla toimialueellaan (syyttäjälaitoslaki 19 §:n 3 kohta).

3 Määräyksen sisältö

3.1 Kirjallinen muoto

Määräys on laadittava kirjallisesti. Se on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu viranomaisen asiakirja, mikä on otettava huomioon määräystä laadittaessa ja siitä ilmenevien tietojen käsittelyssä.

3.2 Voimassaolo

Ellei määräystä peruuteta, sen voimassaolo lakkaa, kun siinä tarkoitettu asia on saanut lainvoiman tai muuten päättynyt lopullisesti.

Jos syyttäjälle annettu määräys koskee asian hoitamista vain tietyn käsittelyvaiheen ajan, määräyksen voimassaolo lakkaa, kun tämä käsittelyvaihe on päättynyt.

3.3 Vastuunjako ja vetäjän määrääminen

Määräyksessä on lausuttava myös siitä, kuka käyttää päätösvaltaa mahdollisissa erimielisyystilanteissa (ks. kohta 4.1).

Kun samaan asiaan määrätään kaksi tai useampi syyttäjä samalla tulee määrätä myös heidän keskinäisestä vastuunjaostaan (lain 7 § 4 mom.). Vastuujakomääräys on tarpeen, jottei tulisi epäselvyyttä siitä, kuka syyttäjistä vastaa asiasta ja miltä osin.

Vastuujaosta on mahdollista määrätä niin, että syyttäjillä on yhtäläinen vastuu asian edellyttämien tehtävien suorittamisesta. Tällöin syyttäjät määrätään sopimaan keskinäisestä tehtävienjaosta. Jos vastuu on yhtäläistä, jokainen syyttäjä vastaa myös kokonaisuudesta keskinäisestä tehtävien jaosta huolimatta.

Mikäli määräyksessä on erikseen lausuttu tehtävien suorittamista koskevasta vastuunjaosta, vastuunjako voi olla esimerkiksi sellainen, että yksi syyttäjistä vastaa asiasta ja toinen tai muut syyttäjät toimivat hänen avustajinaan hänen antamiensa ohjeiden mukaisesti.

Vastuunjako voi myös olla sellainen, että kukin syyttäjä vastaa jostakin asian osakokonaisuudesta. Tällöin tehtävien jako voi koskea paitsi asiassa esiin tulevia oikeudellisia ja näytöllisiä kysymyksiä myös asian käsittelyvaiheita. Asiassa, jossa tehdään esitutkintayhteistyötä, tulee kuitenkin välttää sellaista työnjakoa, joka asiallisesti merkitsee syyttäjän vaihtumista esitutkinnan, syyteharkinnan tai tuomioistuinvaiheen välillä.

Useamman kuin kahden syyttäjän ryhmälle on määrättävä sen työskentelyn järjestämiseen liittyvistä asioista vastaava vetäjä.

4 Syyttäjän riippumattomuus

4.1 Neuvotteleminen

Syyttäjälaitoslain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen mukaan (lain 7 § 1 mom., HE 286/2010 vp) syyttäjä tekee päätösvaltaansa kuuluvat ratkaisut itsenäisesti ja riippumattomasti. Tällaisia päätöksiä ovat paitsi syyteharkintaan liittyvät ratkaisut myös muut päätökset, joihin syyttäjällä on toimivalta esitutkinnassa ja tuomioistuimen järjestämässä oikeudenkäynnissä.

Se, että samaan asiaan määrätyt syyttäjät joutuvat neuvottelemaan keskenään asiassa tehtävistä ratkaisuista ja toimenpiteistä, ei ole ristiriidassa syyttäjän lakiin perustuvan itsenäisyyden ja riippumattomuuden kanssa. Tilanne on sama kuin silloin, kun yksi syyttäjä on määrätty ratkaisemaan syyttäjäryhmässä syntyneet erimielisyystilanteet. Esitöiden mukaan syyttäjän itsenäisyyden ja riippumattomuuden kanssa ristiriidassa ei ole sekään, että syyttäjä määrätään toimimaan avustavana syyttäjänä jutussa, jossa toinen syyttäjä toimii vastaavana syyttäjänä.

Huomionarvoista on, että myös kollegiaalisen tuomioistuimen jäsenet joutuvat oikeudenkäynnin lopussa tapahtuvassa päätösneuvottelussa keskustelemaan asian ratkaisemisesta ja sovittamaan yhteen näkemyksiään. Jos tuomioistuimen jäsenet eivät pääse neuvottelussa ratkaisusta yksimielisyyteen, tuomioistuimessa on suoritettava äänestys (OK 23:1). Tällä turvataan tuomarin itsenäisyys ja riippumattomuus.

Syyttäjän itsenäisyys ja riippumattomuus syyttäjäryhmässä puolestaan turvataan siten, että syyttäjä voi ilmoittaa erimielisyytensä sille, joka on määrätty ratkaisemaan erimielisyystilanne. Erimielisyysilmoitus tehdään myös määräyksen antajalle.

4.2 Erimielisyyden ratkaiseminen

Kriittinen ja rakentava keskustelu syyteharkintaratkaisun sisällöstä ja/tai siihen liittyvistä esitutkintayhteistyö- ja muista kysymyksistä, edistää laadukkaan lopputuloksen saavuttamista. Tällainen keskustelu antaa hyvän mahdollisuuden arvioida syyteharkintaratkaisun perusteiden oikeudellista ja näytöllistä kestävyyttä.

Lähtökohtaisesti erimielisyystilanteissa pyritään saavuttamaan sovinto. Ratkaisemattomaksi jäävä vaikea erimielisyystilanne syyttäjäryhmän toiminnassa voi kuitenkin olla asian hoitamisen kannalta haitallinen.

Jos syyttäjä on vastuussa siitä asiasta, jota erimielisyys koskee, hänellä on mahdollisuus ilmoittaa eriävä mielipide. Eriävä mielipide ilmoitetaan pääsääntöisesti suullisesti. Kirjalliseen muotoon laaditun eriävän mielipiteen osalta on otettava huomioon julkisuuslainsäädännön vaatimukset.

Kun syyttäjä ilmoittaa eriävän mielipiteensä, päätösvaltaa käyttävän syyttäjän harkittavaksi tulevat seuraavat vaihtoehdot riippuen siitä, kuinka merkittävästä erimielisyydestä on kysymys.

Jos erimielisyys ei haittaa syyttäjäryhmän työskentelyä, ryhmä jatkaa toimintaansa.
Jos erimielisyys vaikeuttaa syyttäjäryhmän työskentelyä, syyttäjäryhmään voidaan joutua tekemään muutoksia. Suositeltavaa olisi, että erimielinen syyttäjä pyytää eroa ryhmästä ja määräyksen antanut esimies myöntää eron. Jos erimielinen syyttäjä ei pyydä eroa, päätösvaltaa käyttävä syyttäjä taikka määräyksen antanut johtava kihlakunnansyyttäjä voivat pyytää, että valtakunnansyyttäjä erottaa syyttäjän ryhmästä.

Haitallisten erimielisyystilanteiden välttämiseksi syyttäjien yhteistyötaitoihin on aiheellista kiinnittää huomiota jo syyttäjäryhmiä muodostettaessa.

5 Syyttäjäryhmän määräämisestä viranomaisuhan vuoksi

Se tosiasia, että syyttäjiin toisinaan kohdistetaan painostusta tai uhkauksia, vaatii ennakkovarautumista. Kahden tai useamman syyttäjän määrääminen samaan asiaan on keino, jolla voidaan varautua ennakolta syyttäjiin kohdistuvaan uhkaamiseen tai muuhun luvattomaan vaikuttamiseen. Tämä on myös keino, jolla tällaista toimintaa voidaan osoittaa hyödyttömäksi. Syyttäjäryhmän perustamisella voi olla ennaltaestävä vaikutus tässä suhteessa.

Jos epäillään, että uhkauksella tai siihen rinnastettavalla toiminnalla pyritään vaikuttamaan tietyn syyte- tai muun virka-asian käsittelyyn tai lopputulokseen, on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että asian käsittely voi jatkua asianmukaisesti, eikä uhkaus tai painostus johda tekijän toivomaan lopputulokseen. Asian käsittelyn varmistaminen on tärkeää paitsi yksittäisen asian kannalta, myös uhkauksen ja muun vaikuttamisen hyödyttömyyden osoittamiseksi.

Sama koskee tilannetta, jolloin arvellaan, että tiettyyn syyttäjällä vireillä olevaan asiaan liittyy erityinen riski tulevaisuudessa tapahtuvasta uhkaamisesta tai muusta luvattomasta vaikuttamisesta.

6 Ohjeen seuranta ja kehittäminen

Tämän ohjeen vaikutukset ja toimivuus näkyvät parhaiten käytännön työssä. Ohjeen edelleen kehittämiseksi pyydän ohjeen käyttäjiä lähettämään palaute- ja kehittämisehdotuksiaan Valtakunnansyyttäjänviraston virastopostiin vksv(at)oikeus.fi.

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen

Valtionsyyttäjä Mika Illman

Jakelu
Syyttäjänvirastot
Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto

Tiedoksi
Oikeusministeriön oikeushallinto-osasto

Korkein oikeus
Hovioikeudet
Käräjäoikeudet

Poliisihallitus
Keskusrikospoliisi
Suojelupoliisi
Poliisiammattikorkeakoulu

Tullilaitos
Rajavartiolaitos
Pääesikunta

Suomen Asianajajaliitto

Eduskunnan oikeusasiamies
Valtioneuvoston oikeuskansleri