VKS:2006:3 Asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen ajaminen

YLEINEN OHJE SYYTTÄJILLE
VKS:2006:3
Dnro 37/31/06
Annettu 13.12.2006
Säädösperusta YSL 3 § 2 mom.
Kumoaa VKS:1998:4
Voimassa 1.1.2007 - toistaiseksi

1 Syyttäjälle asetetun virkavelvollisuuden tausta

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997, ROL) 3 luvun 1 §:stä ilmenevän ns. liitännäis- eli adheesioperiaatteen mukaisesti syyteasian yhteydessä voidaan ajaa syytteessä tarkoitetusta rikoksesta johtuvaa yksityisoikeudellista vaatimusta. ROL 3:9,1:ssä on puolestaan säädetty niistä erityisedellytyksistä, joiden vallitessa syyttäjälle syntyy virkavelvollisuus ajaa yksityisoikeudellista vaatimusta syytteensä ohella:

Asianomistajan pyynnöstä virallisen syyttäjän on vireille panemansa syyteasian yhteydessä ajettava rikokseen perustuvaa asianomistajan yksityisoikeudellista vaatimusta rikosasian vastaajaa vastaan, jos se voi tapahtua ilman olennaista haittaa eikä vaatimus ole ilmeisen perusteeton.

Säännöksen ensisijaisena tarkoituksena on helpottaa ja parantaa asianomistajan asemaa siten, ettei yksityisoikeudellisen vaatimuksen esittämisestä aiheudu hänelle lisää kustannuksia ja vaivannäköä. Rikosoikeudellisen järjestelmän legitiimisyyden kannalta on tärkeää, että järjestelmä huolehtii rikoksen uhrin oikeuksista.

Tavoitteena on myös oikeudenkäyntimenettelyn yksinkertaistaminen ja keskittämisen helpottaminen. Jos syyttäjä ei aja asianomistajan vaatimuksia, hänelle on erikseen varattava tilaisuus toimittaa vaatimuksensa tuomioistuimeen kirjallisena ja hänet on myös kutsuttava istuntoon. Nämä toimenpiteet lisäävät tuomioistuimen työtä, hidastaa jutun käsittelyä ja voivat vaikeuttaa keskittämisen onnistumista.

Oikeuspoliittisesti ja yleisen edun kannalta on tärkeää, että rikoksentekijät joutuvat vastuuseen aiheuttamistaan vahingoista. Syyttäjän velvollisuus yksityisoikeudellisten vaatimusten ajamiseen edistää tätäkin tavoitetta.

2 Yksityisoikeudellisen vaatimuksen selvittäminen

Esitutkintalain 5 §:n 1 momentin 2 -kohdan mukaan esitutkinnassa on selvitettävä asianomistajan yksityisoikeudellinen vaatimus, jos hän on ROL 3:9:n nojalla pyytänyt syyttäjää ajamaan hänen vaatimustaan. Vaatimuksen selvittäminen jo esitutkinnassa on ROL 3:9:n käytännön soveltamisessa syyttäjän kannalta avainkysymys. Syyttäjien tulee pyrkiä paikallisella ohjauksella, koulutuksella ja ETL 15,2 §:n mukaisilla määräyksillä huolehtimaan siitä, että vaatimukset selvitetään jo esitutkintavaiheessa. Syyttäjä voi myös EPA 7 §:n nojalla pyytää poliisia ilmoittamaan sellaisista rikosasioista, joissa korvauskysymykset ovat epäselviä.

Syyttäjän tulee osaltaan huolehtia siitä, että esitutkinnassa on selvitetty ETL 5,1 §:n 2 -kohdassa tarkoitetut perustiedot yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta (ks. HE 82/1995 s. 157), mutta syyttäjän velvollisuutena ei ole ryhtyä oma-aloitteisesti hankkimaan muuta lisäselvitystä siviilivaateen tueksi. Oikeudenkäyntimenettelyn yksinkertaistamiseksi ja keskittämisen helpottamiseksi on kuitenkin suositeltavaa, että syyttäjä kiinnittää asianomistajan huomiota sellaisiin helposti täydennettävissä oleviin puutteisiin, jotka muodostaisivat esteen vaatimuksen ajamiselle.

LIITTEENÄ on malli lomakkeesta, jollainen voidaan antaa asianomistajan täytettäväksi esitutkinnassa. Lomakkeeseen liittyy asianomistajan huomioon otettavaksi tarkoitettuja ohjeita, joihin on hyvä lisätä paikalliset yhteystiedot. Lomakepohja ja ohjeet tullaan tallentamaan poliisin tietojärjestelmään, josta ne ovat esitutkinnan toimittajan saatavilla.

3 Syyttäjän virkavelvollisuuden syntyperusteet

Yksityisoikeudellisen vaatimuksen ajaminen ROL 3:9:n osoittamin ehdoin on syyttäjän lakiin perustuva virkavelvollisuus. Syyttäjän virkavelvollisuutta sääntelevänä erityissäännöksenä ROL 3:9 syrjäyttää yleisistä syyttäjistä annetun lain 12 §:n yleiset esteellisyysperusteet, joiden mukaan syyttäjä on esteellinen, jos hän avustaa tai edustaa asianosaista taikka on käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen. Toisaalta syyttäjä ei voi ottaa asianomistajalta muita kuin ROL 3:9:ään perustuvia tehtäviä.

Asianomistajan tai asianomistajalta oikeutensa johtavan tahon vaatimus

Syyttäjällä ei ole velvollisuutta ajaa kaikkien rikoksen johdosta vahinkoa kärsineiden yksityisoikeudellisia vaatimuksia, vaan velvollisuus koskee lähtökohtaisesti vain rikoksen asianomistajan vaatimuksia. Lain esitöiden (HE 82/1995 s. 58) yksiselitteisen selvän kannanoton mukaisesti sama velvollisuus koskee kuitenkin myös sellaisten tahojen vaatimuksia, joille lain mukaan asianomistajan oikeus on siirtynyt. Syyttäjän on siten ROL 3:9:n osoittamin edellytyksin ajettava esimerkiksi asianomistajan kuolin- tai konkurssipesälle taikka vakuutusyhtiölle siirtyneitä asianomistajan oikeuteen perustuvia vaatimuksia. Sen sijaan esim. perintätoimistolle siirretyn vaatimuksen ajaminen ei kuulu syyttäjän virkavelvollisuuden piiriin.

Pyyntö vaatimuksen ajamisesta

Asianomistajan tai asianomistajalta oikeutensa johtavan tahon on esitettävä pyyntö yksityisoikeudellisen vaatimuksen ajamisesta esitutkinnassa tai syyttäjälle. Samalla pyynnön esittäjän on ilmoitettava ne seikat, joihin vaatimus perustuu.

Yksityisoikeudellinen vaatimus

Syyttäjän virkavelvollisuuden piiriin kuuluvat yksityisoikeudelliset vaatimukset ovat käytännössä rikokseen perustuvia asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksia. Kysymykseen voi kuitenkin tulla myös esimerkiksi esineen palauttamista koskeva vaatimus.

ROL 3:9 ei koske asianomistajan rangaistusvaatimuksen ajamista, eikä se muullakaan perusteella kuulu syyttäjän virkavelvollisuuden piiriin. Asianomistajan rangaistusvaatimuksen ajaminen (syyttäjän syytteeseen yhtyminen) edellyttäisi siten valtuutusta, jollaista taas syyttäjä ei voi ottaa vastaan asianosaiselta (ks. YSL 12 §). Syyttäjä ei siis voi esittää asianomistajan puolesta rangaistus- tai muitakaan julkisoikeudellisia vaatimuksia.

Vaatimus perustuu syytteenalaiseen rikokseen

Syyttäjän virkavelvollisuuden piiriin kuuluvat vain juuri syytteenalaiseen rikokseen perustuvat yksityisoikeudelliset vaatimukset, vaikka rikosasian yhteydessä on ROL 3:1:n mukaan sinänsä mahdollista ajaa myös rikoksesta johtuvia vaatimuksia. Vaatimuksen tulee perustua niihin seikkoihin, joihin syyttäjä vetoaa syytteensä tueksi ja jotka siten kuuluvat syyttäjän näyttövelvollisuuden piiriin. Toteennäytetyn syytteen tulee siis muodostaa yksityisoikeudellisen vaatimuksen peruste.

Jos yksityisoikeudellinen vaatimus edellyttäisi syytteen teonkuvauksen ulkopuolisiin seikkoihin vetoamista, syyttäjän ei tule ottaa vaatimusta ajaakseen. Syyttäjä voi esim. kuitin esittämällä vedota aiheutuneeseen vahinkoon sellaisissakin rikoksissa, joissa tunnusmerkistön täyttyminen ei itsessään edellytä vahingon aiheutumista.

Toisaalta, jos syyttäjä on ottanut vaatimuksen ajaakseen ja tarve uuteen seikkaan vetoamiseen ilmenee vasta pääkäsittelyssä, syyttäjällä on oikeus vedota siihen yksityisoikeudellisen vaatimuksen perusteeksi. Tuomion oikeusvoiman piiriin kuuluviin seikkoihin ei näet voi vedota enää myöhemmin. ROL 3:9:n tarkoituksena on ollut asianomistajan aseman helpottaminen ja prosessin yksin- kertaistaminen, eikä syyttäjän toimivallan tarkka rajaaminen tässä suhteessa.

Vaatimus kohdistuu syyteasian vastaajaan

Syyttäjä ei voi ajaa yksityisoikeudellisia vaatimuksia muita kuin sitä henkilöä vastaan, jolle hän vaatii rikoksesta rangaistusta. Syyttäjä ei voi esimerkiksi esittää työnantajaa vastaan vaatimusta, joka perustuu syytteessä olevan työntekijän työssään rikoksella aiheuttamaan vahinkoon.

Siviilivaateen ajaminen tulee kysymykseen vain syyteasian yhteydessä. Jos syyttäjä vaatii rikoksen johdosta vain menettämisseuraamusta, adheesioprosessi ei ylipäätään ole ROL 3:1:n mukaan mahdollinen.

Vaatimuksen ajamisesta ei ole olennaista haittaa

Syyttäjä voi kieltäytyä vaatimuksen ajamisesta, jos siitä aiheutuu olennaista haittaa. Olennaisen haitan voivat muodostaa lähinnä seuraavanlaiset tilanteet.

a. Syyteasian ratkaisu viivästyisi yksityisoikeudellisen vaatimuksen selvittämisen takia

Jos asianomistajan vaatimuksen peruste tai määrä ei ole vielä selvillä silloin, kun syyteasia on valmis vireillepantavaksi, syyttäjällä ei ole velvollisuutta jäädä odottamaan yksityisoikeudellisen vaatimuksen selvittämistä. Syyttäjä voi ROL 3:11:n nojalla vielä oikeudenkäynnin aikanakin ottaa ajaakseen ja esittää ilman haastetta asianomistajan vaatimuksen, jos tuomioistuin katsoo sen käyvän haitatta päinsä.

b. Vaatimuksen ajaminen vaatisi kohtuuttomasti voimavaroja syytteen ajamiseen verrattuna

Syyttäjän päätehtävänä on rangaistusvaatimuksen ajaminen. Jos yksityisoikeudellisen vaatimuksen perusteiden tai määrän selvittäminen tuomioistuimessa olisi niin työlästä, että se haittaisi olennaisesti rangaistusvaatimuksen ajamista, syyttäjällä ei ole velvollisuutta ottaa yksityisoikeudellista vaatimusta ajettavakseen. Yksityisoikeudellisen vaatimuksen suurella markkamäärällä sinänsä ei ole tässä yhteydessä merkitystä.

Syyttäjän virkavelvollisuuden piiriin kuuluu normaalisti vain sellaisen vaatimuksen ajaminen, jonka näyttäminen ei edellytä syytteen tueksi vaadittavan näytön lisäksi muuta kuin kirjallista selvitystä, esimerkiksi vahinkojen korjauslaskun esittämisen. Jos yksityisoikeudellisen vaatimuksen ajaminen edellyttäisi syytteen ajamisen kannalta tarpeetonta henkilötodistelua, sen voidaan yleensä katsoa muodostavan olennaisen haitan.

Olennaista haittaa tulee lähtökohtaisesti arvioida yksittäisen syytekohdan ja yksittäisen vaatimuksen valossa. Poikkeuksellisesti arvioinnissa voidaan kuitenkin ottaa huomioon koko yhdessä käsiteltävä asiakokonaisuus. Tällöin lähtökohtana on, että saman jutun eri asianomistajia on kohdeltava siviilivaateiden ajettavaksi ottamisen suhteen yhdenvertaisesti. Syyttäjän tulee siten ajaa kaikkien niiden asianomistajien vaatimuksia, jotka täyttävät ROL 3:9:n mukaiset ehdot. Jos kuitenkin asianomistajien lukumäärä on poikkeuksellisen suuri, heidän kaikkien yksityisoikeudellisten vaatimusten ajaminen voi yhdessä muodostaa olennaisen haitan syytteen ajamiselle, vaikka yksittäisen asianomistajan vaatimus ei sitä merkitsisi. Toisaalta joissakin rikostyypeissä, joissa suurella joukolla asianomistajia on samanlaiset yksinkertaiset vaatimukset, niiden ajettavaksi ottaminen voi olla pikemmin käsittelyn keskittämisen onnistumisen edellytys kuin olennainen haitta.

c. Syyttäjän ja asianomistajan edut saattavat joutua ristiriitaan

Syyttäjän ei tule ottaa sellaisen asianomistajan vaatimuksia ajettavakseen, johon saatetaan kohdistaa vaatimuksia muiden asianosaisten taholta. Tällaisia tilanteita voi esiintyä esimerkiksi liikenne- tai pahoinpitelyjutuissa taikka jos asiassa voi olla odotettavissa väärää ilmiantoa koskeva väite.

Jos syytteen toteennäyttäminen edellyttää asianomistajan henkilökohtaista kuulemista todistelutarkoituksessa, saman asianomistajan yksityisoikeudellisten vaatimusten ajaminen voi heikentää kuvaa syyttäjän toiminnan objektiivisuudesta. Tämä voi muodostaa olennaisen haitan. Kun asianomistaja joutuu mainitussa tilanteessa joka tapauksessa saapumaan tuomioistuimeen, huomattava osa ROL 3:9:n säännöksen taustalla olevista syistäkin menettää merkityksensä. Tilanteita voidaan kuitenkin arvioida tapauskohtaisesti. Jos asianomistajan vaatimus on yksinkertainen ja selvä, esim. laskun mukainen, sen esittäminen ei välttämättä vaaranna kuvaa syyttäjän toiminnan objektiivisuudesta.

Jos asianomistaja ajaa itse rangaistusvaatimusta, syyttäjän ei tule ajaa hänen yksityisoikeudellista vaatimustaan.

Vaatimus ei ole ilmeisen perusteeton

Jos yksityisoikeudellinen vaatimus perustuu syytteessä kuvattuihin tapahtumafaktoihin, syyttäjä ei voi pitää vaatimusta tosiseikaston osalta "ilmeisen perusteettomana".

Sen sijaan vaatimus voi olla juridisesti perusteeton, jos sanotusta tosiseikastosta ei lain mukaan voi seurata oikeutta vaadittuun vahingonkorvaukseen (esim. vaatimus esineen tahallisesta vahingoittamisesta aiheutuneen mielipahan korvaamisesta tai KKO:n ennakkopäätöksen 1999:6 mukainen perusteeton vaatimus arvonlisäveron osuudesta).

ROL 3:9:ssä ilmeinen perusteettomuus viittaa myös vaatimuksen määrään. Esitöiden mukaan vaatimus on ilmeisen perusteeton silloin, kun syyttäjä pitää selvänä, ettei tuomioistuin tule hyväksymään vaatimusta esimerkiksi sen vuoksi, että vaatimus on täysin kohtuuton, tai että vahingon syntymisen tai sen määrän tueksi ei ole ilmeisestikään esitettävissä riittävää näyttöä (HE 82/1995 s. 58). Ensiksi mainituissa tilanteissa syyttäjä voi kuitenkin pyrkiä informoimaan asianomistajaa oikeuskäytännön mukaisista korvausmääristä ja sen johdosta tiedustella asianomistajan halukkuutta tarkistaa vaatimustaan.

Syyttäjää sitoo kaikessa toiminnassaan objektiviteettiperiaate. Se ei kuitenkaan tarkoita, että syyttäjän tulisi asettua tuomarin asemaan arvioitaessa esimerkiksi vahingonkorvausvaatimuksen määrää. Koska asianomistajat ajavat melko harvoin itse yksityisoikeudellisia vaatimuksiaan, rikosvahinkojen korvaamista koskeva oikeuskäytäntö tullee vastaisuudessa kehittymään paljolti syyttäjien ajamien vaatimusten kautta. Syyttäjän ei tule kahlita korvauskäytännön kehittymismahdollisuutta torjumalla muut kuin sellaiset vaatimukset, joita hän itse pitää oikean määräisinä. Myöskään se, että vastaajalla saattaa olla aihe paljoksua asianomistajan korvausvaatimuksen määrää ei vielä merkitse, että vaatimus olisi ilmeisen perusteeton. Vastaavasti esim. liikennevahinkolautakunnan suositusten mukaisia korvausmääriä ei voida seurata ahtaasti arvioitaessa "ilmeistä perusteettomuutta".

Se, että syyttäjä ottaa ajaakseen vaatimuksen, ei siis tarkoita, että syyttäjä pitää vaatimusta juuri oikeana. Kysymys on asianomistajan yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, jota syyttäjä ei ole pitänyt ilmeisen perusteettomana.

4 Vaatimuksen ajamatta jättäminen

Jos syyttäjä ei ota ajaakseen asianomistajan vaatimusta, siitä on ilmoitettava asianomistajalle niin hyvissä ajoin, että tälle jää riittävästi aikaa valmistautua itse huolehtimaan vaatimuksen ajamisesta. Tiedoksiannossa noudatetaan syyttämättäjättämispäätöksen tiedoksiannosta säädettyä menettelyä (ROL 3:9.1 verr. 1:9.1).

Ilmoituksessa on esitettävä perustelu sille, miksi syyttäjä ei ole voinut ottaa vaatimusta ajettavakseen. Perustelu voi olla lyhyt, mutta sen tulee olla sellainen, että asianomistaja voi ymmärtää syyttäjän menettelyn perusteet. Pelkästään lain ilmaisujen ("olennaista haittaa" tai "ilmeisen perusteeton") toistaminen ei ole riittävää. Tyyppitilanteissa voidaan kuitenkin käyttää vakiomuotoisia perusteluja.

Syyttäjän on tarvittaessa, esim. asianomistajan tiedustellessa asiasta, informoitava tätä siitä, miten tämän pitäisi toimia halutessaan yksin ajaa vaatimustaan.

Käytännössä on mahdollista, että peruste siviilivaateen ajamatta jättämiselle tulee esille vasta syytteen nostamisen jälkeen. Tällöin syyttäjä voi kieltäytyä jatkamasta vaatimuksen ajamista. Pääkäsittelyssä niin tulisi menetellä vain välttämättömistä syistä (esim. vaatimuksen ajamisen jatkaminen olisi ristiriidassa syyttäjän virkavelvollisuuksien kanssa), koska se voi vaarantaa pääkäsittelyn keskittämisen. Asianomistajalle tulee varata tilaisuus jatkaa itse vaatimuksen ajamista.

5 Syyttäjän menettelyn tutkiminen

Asianomistajan yksityisoikeudellisten vaatimusten ajaminen ROL 3:9:n edellytyksin on syyttäjän virkavelvollisuus, jonka täyttämistä voivat valtakunnansyyttäjän lisäksi tutkia eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri. Ainoastaan valtakunnansyyttäjä voi määrätä syyttäjän ajamaan vaatimusta.

Tuomioistuin ei voi puuttua syyttäjän ratkaisuun asianomistajan vaatimuksen ajamisesta tai ajamatta jättämisestä. Sen sijaan tuomioistuin voi määrätä, että yksityisoikeudellinen vaatimus käsitellään erikseen riita-asiain oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä, jolloin syyttäjä ei voi jatkaa vaatimuksen ajamista.

6 Vaatimuksen ajaminen

Syyttäjän rooli

Syyttäjän rooli asianomistajan yksityisoikeudellisen vaatimuksen ajamisessa ei ole samanlainen kuin asianajajan, joka pyrkii päämiehensä kannalta parhaaseen lopputulokseen. Syyttäjä ei ole asianomistajan asiamies, vaan syyttäjä hoitaa virkaansa kuuluvaa tehtävää, jossa hänen on toimittava objektiivisesti. Tämä ei kuitenkaan estä syyttäjää kiinnittämästä asianomistajan huomiota normaaleihin vahingonkorvausvaatimusta ja oikeuskäytäntöä koskeviin seikkoihin, kuten tyypillisiin korvausmääriin tai korko- ja oikeudenkäyntikuluvaatimukseen taikka vaatimuksen perusteissa tai todisteissa oleviin ilmeisiin puutteisiin.

Syyttäjä voi ottaa toimenpiteissään jossakin määrin huomioon sen, onko asianomistajana yksilöuhri, jolle rikokseen perustuvan korvausvaatimuksen tekeminen on mahdollisesti ainutkertainen tapahtuma, vai onko asianomistajana suuri liikeyritys.

Otettuaan vaatimuksen ajettavakseen syyttäjän on prosessin kaikissa vaiheissa huolehdittava sellaisesta tiedonkulusta asianomistajalle, ettei tälle aiheudu oikeudenmenetyksiä.

Syyttäjä ei tarvitse valtakirjaa virkatehtävänsä hoitamiseen (ks. myös OK 15:4). Tämä koskee kaikkia ROL 3:9:n piiriin kuuluvia tehtäviä, kuten esimerkiksi asianomistajalta vakuutusyhtiölle siirtyneen vaatimuksen ajamista. Syyttäjä ei saa ottaa asianomistajalta tai muiltakaan tahoilta sellaisia tehtäviä, jotka vaatisivat erillistä valtuutusta (ks. YSL 12 §).

Syyttäjä ei saa ottaa toimenpiteistään palkkiota (ks. myös A kihlakunnansyyttäjästä 11 §, josta ilmenevät oikeusohjeet koskevat kaikkia syyttäjiä).

Haastehakemus

Syyttäjän on ROL 5:3.1:n 6-kohdan mukaisesti ilmoitettava jo haastehakemuksessaan asianomistajan yksityisoikeudelliset vaatimukset, joita syyttäjä ajaa. Normaalisti kysymykseen tulevasta korvausvaatimuksesta on ilmoitettava euromäärä sekä mahdollinen korko- ja oikeudenkäyntikuluvaatimus. Vaatimusten lisäksi on ilmoitettava ne seikat, joihin vaatimukset perustuvat.

Syytteen nostamisen jälkeen syyttäjä voi ROL 3:11:n nojalla esittää 3:9:n mukaisen vaatimuksen ilman haastetta, jos tuomioistuin esitettävän selvityksen ja muiden seikkojen perusteella katsoo sen käyvän haitatta päinsä. Tällainen pääkäsittelyn keskittämisen vaarantava menettely voi tulla kysymykseen vain poikkeuksellisesti, esim. jos asianomistaja on saanut vahinkoja koskevan laskun vasta juuri ennen pääkäsittelyä, vaatimus on yksinkertainen ja selvä ja syyteasian vastaaja on paikalla.

Haastehakemuksen tuomioistuimelle tarkoitetuissa tiedoissa on syytä mainita, jos syyttäjä ei ole ottanut ajaakseen sitä pyytäneen asianomistajan vaatimusta.

Todistelu

Normaalisti syyttäjän tehtävänä on esittää asianomistajan vaatimukset ja ne seikat, jotka asianomistaja on vaatimuksensa perusteeksi ilmoittanut esitutkinnassa tai syyttäjälle. Syyttäjä ei vastaa siviilivaateen menestymisestä eikä syyttäjän velvollisuutena ole ryhtyä oma-aloitteisesti esittämään vaateen tueksi muuta kuin asianomistajan ilmoittamaa todistelua.

Toisaalta syyttäjän tulee pyrkiä toimimaan niin, ettei asianomistajan vaatimusta aiheettomasti hylätä. Syyttäjällä on oikeus esittää muutakin kuin asianomistajan ilmoittamaa näyttöä. Jos juttu saa pääkäsittelyssä siviilivaateen ajamiseen vaikuttavan ennalta arvaamattoman käänteen, syyttäjän tulee toimia tilanteen mukaan ja tarvittaessa neuvotella asianomistajan kanssa, pyytää pääkäsittelyn lykkäämistä tai esittää siviilivaateen erottamista erikseen käsiteltäväksi.

Asianomistaja vastaa itse niistä kustannuksista, jotka aiheutuvat hänen vaatimustensa selvittämiseksi tarvittavan todistelun hankkimisesta ja esittämisestä. Syyttäjällä on kuitenkin velvollisuus vaatia syytetyn velvoittamista korvaamaan nämä kustannukset asianomistajalle.

Ilmoitus käräjäoikeuden ratkaisusta

Syyttäjän tulee ilmoittaa käräjäoikeuden yksityisoikeudelliseen vaatimukseen antamasta ratkaisusta asianomistajalle, ellei tuomioistuin siitä huolehdi (ROL 5a:8,2). Syyttäjän ilmoituksessa on syytä mainita, että asianomistajan on itse huolehdittava tuomitun korvauksen perinnästä.

Jos siviilivaade on joltakin osin hylätty, eikä syyttäjä aio ROL 3:9.3:n nojalla hakea ratkaisuun muutosta, asianomistajalle tulee heti ilmoittaa käräjäoikeuden ratkaisusta, jotta hän voi itse harkita tyytymättömyyden ilmoittamista ja valituksen tekemistä. Ilmoituksessa on syytä mainita käräjäoikeuden kanslian osoite ja määräpäivä, milloin tyytymättömyyden ilmoitus on viimeistään tehtävä.

Muutoksenhaku

Hakiessaan muutosta syytteeseen annettuun ratkaisuun syyttäjän on ROL 3:9.3:n mukaan pykälän 1 momentin mukaisin ehdoin haettava muutosta myös asianomistajan korvausvaatimukseen annettuun ratkaisuun, jos se on riippunut syyteasian ratkaisusta. Vaikka pykälän 3 momentissa puhutaan vain korvausvaatimuksesta, lainkohdasta ilmenevä oikeusohje koskee myös muunlaista syyttäjän ajamaa siviilivaadetta.

Asianomistajan ei tarvitse erikseen esittää pyyntöä muutoksen hakemisesta, vaan hänen esitutkinnassa esittämänsä pyyntö vaatimuksen ajamisesta koskee myös muutoksenhakua ROL 3:9.3:n tarkoittamissa tilanteissa, jollei asianomistaja toisin ilmoita. Tyytymättömyyden ilmoitus on syytä tehdä erikseen asianomistajan vaatimukseen annetun ratkaisun osalta. Muutoksenhaku pelkästään siviilivaateen osalta ei kuulu syyttäjän tehtäviin.

Jos syyttäjä on hakenut muutosta siviilivaateeseen annettuun ratkaisuun tai antanut sitä koskevan vastauksen, syyttäjän tulee ilmoittaa myös hovioikeuden ratkaisusta asianomistajalle.

Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki
Valtionsyyttäjä Matti Nissinen

Liite: Selvitys asianomistajan korvausvaatimuksesta (pdf, 0.02Mt)