Esitutkinnan rajoittaminen, näyttöperuste, syyttäjän toimivalta

Annettu 26.2.2024, dnro SY/1789/2023

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kumosi erikoissyyttäjän päätöksen lopettaa esitutkinta näyttöperusteella.

Tutkinnanjohtaja oli tuottamuksellista virkavelvollisuuden rikkomista koskevassa rajoitusesityksessään todennut, että asiassa ei ole aloitettu esitutkintaa. Tutkinnanjohtaja oli esittänyt esitutkinnan rajoittamista esitutkintalain 3 luvun 10 §:n 2 momentin mukaisella näyttöperusteella siten, ettei esitutkintaa toimiteta. Syyttäjä oli hyväksynyt rajoitusesityksen ja todennut, että esitutkinta lopetetaan näyttöperusteella.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että tutkinnanjohtajan esitys on esitutkintalain sanamuodon vastainen, koska esitutkintaa ei voi rajoittaa näyttöperusteella siten, että sitä ei toimiteta ollenkaan.

Syyttäjän päätöksessään käyttämä muotoilu vastasi lain säännöstä, mutta oli ilmeisessä ristiriidassa tutkinnanjohtajan esityksen kanssa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi lisäksi, että esitutkinnan rajoittamista koskevilla säännöksillä ei ole tarkoitettu siirtää syyttäjälle sellaisia asioita, joissa tutkinnanjohtaja voi itse todeta esitutkinnan edellytysten puuttuvan. Syyttäjän ei tule päättää esitutkinnan lopettamisesta prosessuaalisella perusteella ainoastaan sen materiaalin perusteella, jonka nojalla tutkinnanjohtaja on katsonut esitutkinnan toimittamiskynnyksen ylittyvän.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti vastaisen varalta erikoissyyttäjän huomiota esitutkinnan rajoittamista koskevien säännösten sanamuotoon ja siihen, että syyttäjän tulee hylätä tutkinnanjohtajan rajoitusesitys syyttäjän toimivaltaan kuulumattomana, jos tutkinnanjohtaja ei ole katsonut syytä epäillä -kynnyksen ylittyneen tai jos hän rajoitusesityksellään tosiasiassa siirtää syytä epäillä -kynnyksen arvioimisen syyttäjälle.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä hylkäsi tutkinnanjohtajan rajoitusesityksen ja palautti kysymyksen esitutkinnan toimittamisen edellytysten arvioimisesta poliisille.